Herranjumala että on ollu kiirettä. Tuntuu ku ois ollu jo ainaki kuukauden täällä.
Touhut ekalla viikolla top 5
1. Syöminen ja juominen
Aina on hyvä aika syödä. Ollaan syöty tän majatalon ruokalista alustaloppuun ja takasin ja erityisesti hedelmäsalaatista on muodostunut yleinen hitti jota onki menny joku 10 kiloa per nokka, ku sitä tilaa tyyliin joka aterialla. Hedelmäsalaatissa on vieläpä ihan oikeesti tuoreita hedelmiä eikä semmonen tölkki hedelmäsalaatti mitä te köyhät siellä suomessa joudutte kestämään. Ollaan jo antauduttu ihan paikallisten herkkujen, kuten ugalin (joka on siis maissijauhosta tehtyä vähän puuromaista einestä) armoille. Ugaliahan kuuluu luonnolisesti syödä käsin, jotenkuten odottaa saattaa niin tämän ensimmäisen viikon jälkee lähes kaikkien maha on heittänyt häränpyllyä.
Viihdytämme itseämme iltaisin ja usein myös päivisin miettimällä seuraavaa ateriaa ja sitä, mitähän sitä tällä kertaa ottais. Vaihtoehdot on ainaki melkeinpä ulkomuistissa.
Paikallinen olut, Tusker, maistuu hyvältä suomalaisessa suussa. Aika mieto ja maukas lager. Sitä menee lähes joka aterialla ihan jo edullisen hinnan, eli jollai eurolla saa puoli litraa, usein jopa alle eurolla. Maltettii vissii jopa kaks ekaa päivää odottaa ennenku antauduttiin Tuskerin armoille, ja sekin joutu kolmiolääkityksestä. Ensimmäiset taisivat korkata jo heti Nairobiin laskeuduttuamme. Siis ei me kuitenkaa sillai mitenkää suomalaisittain litratolkulla juoda olutta vaikka se halpaa onki. Lähinnä ruuan kanssa ja joskus rentoutumisen merkeissä.
Vesi. Vettä menee helposti joku 2-3 litraa päivässä. Raahataan kaupasta aina viiden litran tonkissa vettä ja kaadellaan siitä sitten pikkupulloihin ja kannetaan mukana aina vähintään litraa. Ravintolassa kuitenkin tulee helpommin tilattua limsaa (halpaa!) tai olutta koska veteenki VOI kyllästyä.
2. Sairastaminen
Jokainen tuntuu vuorollaan potevan jotakin tautia. Ensin mulla oli joku pöpö, sitten lähes kaikilla maha sekasin ja nyt Elinalla malaria. Aamuisin aina vaihdellaan infoa vatsan tilasta ja ruumiinlämmöstä aina hiertymiin ja uniin asti. Että ei iha turha oo se ”how are you”-fraasi täälläpäi. Jokainen varmaa on joutunu jo lepäileen jossai vaiheessa.
”Malaria is just of being in Kenya”, niinku daktari Elinalle sano. Mahatauti tuntuu kuuluvan yhtä oleellinen osa.
3. Pakoilu
Kuten sanottu, paikalliset yrittää mahuttaa meille joka väliin jotain ohjelmaa, jopa vapaapäiville. Niinpä joudumme välillä hieman pakoilemaan heitä. Puhelin ”unohtuu” huoneeseen joten eihän siihe voi silloin myös vastata. Aika monesti on myös sovellettu ”mulla on ennalta sovittua menoa” -taktiikkaa.
Ei siinä, etteikö olis tarpeeksi vaivalloista pakoilla yliopiston porukaa, joudutaan myös pakoileen paikallisia miehiä, jotka ovat heti yhden kerran nähtyään siis ihan in love ja nakupenda. Täällä vaikutuksen tekemiseen tuntuu riittävän valkoinen ihoväri (ja täkäläisittäin paksu lompakko). Jostain syystä paistetaan väkijoukosta kuin kenialainen lumihangesta. Haastavaksi pakoilusta tekee myös sen, että vaikka täällä Kakamegassa on yhtä paljon porukkaa ku koko suomessa, nii lähestulkoo aina tullee joku tuttu kaupungilla vastaan.
4. Koulu
Tähän mennessä ainoat järkevät luennot ovat olleet swahilia, eli sitte suomeen tullessa sisi tutaongea kiswahili nzuri, eli siis iha tosi kaameaa suomi-swahilia. Ollaan me käyty jo parilla ihan omanki alan luennoilla mutta jotenki ne ei oo antanu oikein mitään koska ollaa vaan pölähetty paikalle kesken tunnin ja ollaan jo käyty aikalailla ne asiat mitä nyt ainakin tähän mennessä on tullu. Ammattiopintojen ja kiswahilin lisäksi meillä on myös kenian kulttuuri-opintoja missä tuli esimerkiksi tänään ilmi se että aina on hyvä teeaika, silla täkäläiset ovat ylpeitä teestään ja muita tärkeitä juttuja kenialaisesta kulttuurista. Kenialaisittain meidän luentoja tietysti vaihellaan ja siirrellään ja perutaan ihan miten sattuu niin ettei kukaan lopulta tiedä missä pitäis olla ja milloin. Ja kaikkien luentojen välissä on ainakin joku tunnin tauko, joskus jopa kolmen. Eli voi olla silleen että aamulla on yksi luento ja iltapäivällä toinen. Siinä välillä on sitte vapaa pakoileen.
5. Esittelykierrokset
Kaikki on kokoajan esittelemässä jotaki paikkaa. Eikä me oikeen viititä sanoa että evvk, ku joku tohkeissaan esittelee yliopistoa vaikka areenalla olis menossa härkätaistelu (tästä pitää kertoa joskus lisää). Viikonloppuna meidän swahilin opettaja olis viemässä meitä Barak Obaman isoäidin kotiin kylään. Ja tänään hyvä jos pääsi sairaalaan niin että ei mukaan tukkeutunu täkäläiset opettajat auttamaan. Nämä on niin huolissaan meidän viihtymisestä ettei tosi. Ykski kysy että onko meille tosiaan ok, että joudutaan olemaan iltasin keskenään guest housessa.
Hih, Ihkusti tuli mieleen tuosta ruokailujen suunnittelusta se kun on tarpeeksi pitkään poissa suomesta ni lempileikiksi muodostuu se kun keskustellaan "mitä söisin nyt jos olisin kotona" :D Joko teillä on tätä oireilua?
VastaaPoistaT. Ellu