Todelliset eläinten ystävät

…eli kertomus Sirisian eläintarhasta.

Eläimistä on pakko kertoa, koska niitä on täällä. Paljon. Ja erilaisia. Ja eläimille voi puhua täällä suomea ja lässyttää, jos ei huonekaverille (Tiinalle) aina kehtaa.

Ensimmäiseksi kotieläimet. Ihmisillä on täällä monesti pari lehmää, lampaita, epämääräinen joukko kanoja ja joskus jokunen vuohi. Eläimet laiduntavat milloin missäkin, monesti pitkän narun päässä jossakin missä on ruohoa. Esim. teiden varsilla on siis vuohia ja lehmiä. Kanat eivät tietenkään ole kiinni vaan juoksentelevat milloin missäkin. Myös meidän majoituspaikalla, Seminar Centrellä on eläimiä (tosin en tiedä kuka ne varsinaisesti omistaa mutta on ne täällä silti). Edellisten opiskelijoiden ja Mama Leenan ostamat vuohet Onni, Onneton ja Mama Gladys. Portilla saattaa lehmä tulla narussa vastaan ja takapihalla rankkojen harjottelupäivien jälkeen maatessa on mukava katsella naapurin kanalauman puuhasteluja.

Koirat ovat ihan oma lukunsa. Niitä pyörii tässä Seminar Centrellä. Joku omistaa koirat, mutta täällä ihmiset eivät kai yleensä ruoki omia koiriaan vaan oletetaan, että ne etsivät ruokansa itse. Koiria ei kai varsinaisesti edes käytetä mihinkään ja monet ihmiset pelkäävät niitä ja hakkaavat ja potkivat. Koiralauma Ilona, Luru-pentu, Into, Luigi ja Ringa ovat tuttu näky ruokasalin ovella meidän ruoka-aikoihin. Koska me emme vastoin yleistä tapaa pahoinpitele koiria, ne ovat meille kilttejä ja kulkevat mukana lenkillä. Välillä koirat seuraavat meitä jopa sairaalaan sisälle. Täällä se ei kait ihmisiä haittaa… Kaiken huippu oli silti kun Mama Leena oli tulossa sairaalaan meitä katsomaan, perässä (sairaalassa sisällä!) kulki Into-koira ja sen perässä yksi ruskea lammas, joka määki taukoamatta. Näky oli aika uniikki, jopa täällä.

Hyönteisistä ja muista ökkömönkiäisistä on pakko mainita. Täällä on niitä. Paljon. Monenlaisia. Ja isoja. Silti niihinkin jotenkin tottuu. Illallisella ruokasalin seinällä saattaa olla kymmensenttinen sirkka, suihkussa vahtia saattaa pitää seinältä käsin sammakko ja paikallisen baarin seinällä juoksee liskot (vaikka ei olis edes liskojen yö). Pelätyin silti (ainakin minä pelkään eniten, vaikka olen sairastanutkin) on malariasääski. Doomia (hyttysmyrkkyä) kuluu iltaisin ja verkot viritellään yötä vasten. Nyt on kait pahin malaria-aika kun on sadekausi, sairaalassakin joka potilaalla tuntuu olevan malaria. Silti helposti unohtuu että täällä kuolee valtava määrä ihmisiä malariaan vuosittain. (Viikon virallinen tietoisku.)