Kakamega city

Pitkin kylää ja kaupunkia teiden reunukset ovat täynnä roskaa, että ei taida olla täällä se koirankakkojen keräys ihan suurin huolenaihe. Teidenvarsilla on jos jonkinlaista kojua jossa myydään milloin mitäkin. Kojut on kasattu yhteen siitä mitä on löydetty, hyvällä tuurilla jopa autopellistä. Kirjaimellisesti pistetty kaksi keppiä pystyyn ja katoksi ja ehkä jopa seiniksi sitä mitä saa.

Teillä kulkee ristiin rastiin pyörätakseja kelloja pirisyttäen joiden tiellä olematta oleminen oli jo haaste sinänsä. Tuntuu olevan niin ettei täällä paljo kävellä paikasta toiseen, sen verran monta kertaa tarjottiin joko auto tai pyörä kyytiä. Mitään virallisia tai edes epävirallisia kävelyteitä ei todellakaan ole, vaan kävelytien erottaa pyörätiestä siitä että se on hankalakulkusempi.

Meidän lähin supermarket jolla on joku nimi, jota meistä kukaan ei muista, koska marketin seinässä lukee OMO isommalla kuin liikkeen oma nimi,on ehkä yksi omituisemmista näyistä. Liike on niin sisältä kuin ulkoakin vuorattu omo-tuotteilla ja omo-kylteillä. Olo on kuin astuisi valtavaan OMOn palvonta areenalle. Ei sitten tiedä onko se vaan niin hyvä sponsori vai oikeesti joku jumala täälläpäin. Siksipä siis sanomme tuttavallisesti kyseistä markettia Omoksi. Oheessa kuvaa ja videota
Marketti muutoin muistuttaa suomalaisia supermarketteja paitsi työvoimaa on joku kuusinkertanen määrä: kassoilla, tiskeillä, pakkaamassa ja tietty liikkeessä myös kulkemassa ympäriinsä. Ei voinut mitenkään tietää onko joku asiakas vai työntekijä, koska monillakaan mitään virallista työasua ei ollut. Vaikka kaupasta löytyikin kolmea miljoonaa erilaista kokoa omoa, niin yllättäen aurinkorasvaa tai aftersunia on aika turha metsästää. Iloisena yllätyksenä löytyi myös hiusvärejä. Vaikka Omo on täkäläisittäin todellinen supermarketti niin kooltaan se vastasi suomalaisittain jotain kahden k:n markettia.

Osuttiin Omoon juuri sähkökatkoksen aikaa joten otsalampun turvin yritimme metsästää itsellemme muistivihkoja. Oli melkoinen näky kun säkkipimeällä käytävällä näkyy vain joukko kalpeanaamaisia suomalaisia otsalampun kanssa sekä ympärillä ihmettelevän näköisiä kenialaisia.

Täällä on myös tori missä myydään niin eläviä kuin grillattujakin hyönteisiä ruokailumielessä sekä tietty hedelmiä, kankaita, vaatteita, kattiloita, kauhoja, mausteita, viidakkoveitsiä, kanoja yms. Tänään käytiin ostaan sieltä huiveja olkapäiden ja pään suojaksi. Yhdestä huivista joutui maksamaan jotakuinkin alle euron, hirveetä kiskontaa siis :D Huomaa että alkaa jo ajatella siihen tyyliin, että ”ku se on nii halpaa nii sama ostaa”. Tori on ehkä neljä kertaa oulun torin kokonen ja kojut ovat ihan vieri vieressä ja haju on jälleen kerran.. mielenkiintoinen