Kaupat ja kojut

Tällaiselle supermarketteihin ja länsimaisiin erikoisliikkeisiin tottuneelle tämä täkäläinen kauppakulttuuri on yksi mysteeri.

Joka paikassa on jätemuovilla tai aaltopellillä katettuja kojuja joissa myydään milloin mitäkin; kankaita, hedelmiä tai ruokaa. Lisäksi tietyistä paikoista löytää aina tietyt ihmiset tarjoamassa palveluitaan. Esimerkiksi tässä guest housen kadunkulmassa on aina mies korjaamassa kenkiä ja toisessa päässä tietä naiset myy hedelmiä.

Monesti kauppaan mennessä ei voi olla oikein edes varma mitä siellä myydään. Samassa kaupassa saatetaan myydä hajuvesiä ja naamarasvaa ja ruuvimeisseleitä ja that’s it. Vaatekaupoissa tosin yleensä on vain vaatteita, paitsi ilmeisesti myös jonkunlaisia ompelupalveluita on tarjolla koska monesti kaupassa tai sen edessä joku ompelee poljettavalla Singerillä. Samoin elektroniikkaliikkeet on elektroniikkaliikkeitä. Paitsi että niissä myydään myös (piraatti)levyjä.

Omiaan sekoittaman käsitystä siitä, mitä missäkin myydään, on täkäläinen tapa maalata (sponssirahan takia) seinä tai koko talo jonkun firman väreillä ja mainoksilla. Paikallinen puhelinoperaattori Safaricom (maksettu mainos!) koristaa vihreällä värillä ja logollaan joka toisen talon seinää. Vaikka liikkeen seinä olis maalattu Safarocomin väreillä ja logolla, niin se ei tarkoita että liikkeestä välttämättä saisi raaputusarpoja (Selvennys: ostetaan siis lappu josta raavitaan esiin numero, joka lähetetään yhteen tiettyyn numeroon ja näin saadaan puheaikaa), joilla ladataan puhelimeen puheaikaa. Sen sijaan niitä ässäarpoja myydään mitä ihmeellisemmissä paikoissa: kauppojen kassoilla, jossakin työnnettävässä kärryssä kadulla, guest housen respassa… Lisäksi kerralla yhdestä arvasta ladattava määrä on yleensä aika pieni: 20-100 shillinkiä (20 senttiä – 1 euro). Me kun soitellaan ja viestitellään Suomeen niin 500 ja 1000 shillingin arvat on yhtä harvassa kuin oikeiden ässäarpojen voittoarvat. Ei sillä, saahan sen 1000 shillinkiä ladattua niistä 20 shillingin lapuistaki, mutta niitä vaan pitää raapia kynnet verillä. Myös mokkulan puheajan lataaminen tapahtuu näitä luontoarpoja rappaamalla. Ihana ostaa kerrankin tällaisia aina voittaa –arpoja, ainakin rahan meno on taattu.

Monesti kaupoissa myydään eioota, mutta ollaan kyllä heti valmiita hankkimaan kaivattu tarveaine seuraavaksi päiväksi. Valkoiset on toivottuja asiakkaita. Rahan takia. Hinnatki on monesti mzungu-hintoja meille. Tytöille tarjottiin tänään kangasta 1000 shillingillä (n. 10 euroa). Itse maksoin samanlaisesta 130 shillinkiä (n. 1,30 euroa). Tinkiä täällä saa ja pitää (paitsi marketeissa) ja etenki valkoisena saa melkein nauraa paskaisesti lähtöhinnalle. Tinkiminen vaan on välillä vähän hankalaa kun ei oikein tiedä mikä on järkevä hinta mistäkin täällä, mutta jos ehdottaa itse hinnaksi lähtöhinnasta puolta tai neljäsosaa niin on kai oikeilla jäljillä.

Jos erehtyy koskemaan jotakin tavaraa missä tahansa liikkeen tapasessa (koskee myös kojuja) se ollaan heti laittamassa pussiin ja myymässä hirveellä riistohinnalla. Kojuissa pelkkä katsominenki saattaa riittää tähän aktiin. Ja tosiaan kaikki laitetaan pusseihin, ostippa sitte purkkapaketin tai jäätelön (iha niinku sitä vois kulettaa johonki ilman että se heti sulaa). Jossain tapauksissa eri tavarat laitetaan omiin pusseihinsa, kuten wc-paperi omaan ja se pussi sitte pussiin missä on jotain muuta. Marketeissa on pusseihin pakkaajat jotka pakkaa salaman vauhdilla kaikki jollet huuda tarpeeksi nopeasti, että et tarvi kyseistä palvelua. On muute nopeita jätkiä. Pussit valmiina heti ku etes kattoo kassaan päin.

Kassoista on pakko sanoa vielä sen verran että palvelu on niin hidasta että oikeen kyrsii. Eihän sitä työtä tietenkään voi tehdä niin että tavarat vaan piipattaisiin lukijan läpi ja sanottaisiin loppusumma ja annettaisiin vaihtorahat. Samalla jutellaan naapurikassan tai pakkaajan kanssa ja homma tapahtuu hitaasti harkiten. Lisäksi jos asiakas sattuu olemaan joku serkun miniän kummi (niinku tietenki aina sattuu kun minä olen seuraava asiakas sen sulavan jäätelöni kans) niin sen kanssa jutellaan pitkät rimpsut ja kysellään naapurin kissanki kuulumiset.