Hulluutta on täällä

… meidän joukossamme

Meitä on täällä kymmenen opiskelijaa ja opettaja Mama Leena. Siis yksitoista aivan erilaista ihmistä viettää kolme kuukautta yhdessä. Niin kuin Big Brother, mutta ei toivoakaan viikkoäänestyksistä. On kuin eläisi kuplassa, jonka sisällä on ihan omat huonot inside-jutut ja huvit, joita ei kait sieltä käsin voi ymmärtää.

1. Lempinimet
Kaikille meille on muotoutunut joku lempinimi (tai useita), joita viljellään ahkerasti. Minä olen Lenita, Tiina Tämä tyttö ja lisäksi joukosta löytyy ainakin Regina, (siirappi-)Sirkkeli, Santeri ja Koikkalainen. Hassuinta on, että nimiä käytetään kuin normaaleja nimiä, ilman sen suurempaa naureskelua. Totta kai myös paikallisille annetaan lempinimiä. Kakamegassa oli suahilin opettaja nimeltään Into, sosiaalialan opettaja Osmo, tarjoilijat Arto, Tuija ja Antti-Jaakkima, joka myös Pasina tunnettiin. Sairaalalla pyörii myös Meidän mies.

2. Harlekiinit
Kiitokset täällä aiemmin majailleille opiskelijoille. Harlekiineja oli Mama Leenan kätköissä hyllymetreittäin. Niitä luetaan täällä häpeillen, naureskellen ja iltasaduksi ääneen. Joskus saa kiitoskortiksi jostakin palveluksesta harlekiinihenkisen leivontaohjeen (”Sekoita hedelmät niin hyvin ettet enää tiedä mistä toinen hedelmä alkaa ja mihin toinen päättyy.”) Uusin ajanviete on oman harlekiinin kirjoittaminen. Jokainen kirjoittaa vuorollaan yhden luvun, edellisiä lukuja ei tietenkään saa lukea, pelkästään pääpiirteittäin saa tietää tarinan senastisen sisällön.

3. Luulotauti
Tiinan erikoisalaa, joka on noussut aivan omiin sfääreihinsä. Päivittäin mietitään, mikä tauti Tiinalla milloinkin on. Yleensä hän itse aloittaa pohdinnan. Tähän mennessä listalla ovat malaria, HIV (mutta tästä Tiina jo parantui, ensimmäisenä ihmisenä maailmassa), kolera, lavantauti, rabies, syöpä, sydäntauti, käärmeenpurema, selässä joku tauti joka siirtyi käteen ja ihosyöpä. Nuppivikoja ei kannata alkaa edes luettelemaan.

4. ”Lenkkeily”
Osa porukasta (kaikista sekopäisimmät) käy aamuisin Mama Leenan lenkkikoulussa kirmailemassa vuorilla. Me täysjärkiset (siis lähinnä me, Elina ja Tiina) käännämme kylkeä kun sekopäinen joukko lähtee ulos aamulla puoli seitsemältä koiralauma kannoilla. Onneksi meillä on varaa kääntää kylkeä kun ollaan niin hyväkuntoisia ja hyvännäköisiä että ei tarvi lenkkeillä. Entinen sairastupa on julistettu nyt selluliittivapaaksi vyöhykkeeksi (yeah, right). Yritämme kuitenkin iltapäivisin käydä jossakin kävellä läppäsemässä (että muille ei tulis paha mieli siitä että ollaan näin täydellisiä tekemättä mitään). Lenkille lähteminen vaatii kuitenkin melkoista psyykkaamista, koska kylillä liikkuu muitakin ihmisiä. Ja niitä muita ihmisiä kiinnostaa valkoiset ihmiset. Ja niiden pitää saada kätellä meidät kaikki läpi ja ronkua mielellään vielä rahaa tai puhelinnumeroa ja kutsua Suomeen. On siis ehkä täkäläisten ihmisten kannalta hyvä, että allekirjoittanut kääntää aamukiukuissaan kylkeä eikä räyhää lenkillä jokaiselle vastaantulijalle.

5. Ruuasta haaveilu
Vaikka ruoka on hyvää ja sitä on yleensä tarpeeksi (tosin ei ikinä Santulle), kuluu päivästä silti melko iso osa ruuasta haaveilemiseen. Etenkin sellaisesta ruuasta, mitä ei täältä saa. Majoneesipitsa, juusto, Pringles-sipsit, valkoviini, näkkileipä, salmiakki, pekoni, voi, suola, rasva, mummonluukeitto, kiinalainen ja jopa kaurapuuro ovat fantasiaruokien listan kärjessä. Käytiin tänään Bungomassa ja piti raahata sieltä selkä vääränä kaikkia herkkuja tänne jeeraan.

6. Korttipelit
Tekemisen puutteeseen ja liialliseen seesteisyyteen auttaa korttipelit. Pasianssit on kova sana ja porukalla pelataan pelejä, joiden voittajat pääsee Tiinan Vihaihmisten Top 1 –listalle, jokainen vuorollaan tietenkin. Lautapelejäkin on, mutta vesi vanhin voitehista ja korttipeli peleistä paras.

7. Laulaminen
Tiinan vaatimus listalle. Tiina veisaa ihan omia lauluja, mutta muut laulaa esim. Sata salamaa, Onhan päivä vielä huomennakin, Pure mua, Ota minut nyt ja muita amisbiisien parhaita. Jos radiossa soi joku biisi, se soi kohta kaikkien päässä (niin kuin tänään autossa kuulunut You Raise Me Up, jota veisattiin tämä ilta). Totta kai jos jollakin soi joku rasittava biisi päässä, niin se on pakko päästää ulos vapauteen, mistä se voi hakeutua kaikkien yhdeksän muun päähän soimaan. Jostakin syystä Tämä tyttö on kunnostautunut tässä biisien tartuttamisessa. Onhan se hienoa kun päässä soi aamukahdeksasta asti että mummo kanasensa niitylle ajoi. Laulamiseen liittyy myös se, että meidän hoituriporukka opetteli Eevan polkan ulkoa. Kaikki kuusi säkeistöä. Sitä veisattiin kaksi päivää nonstoppina. Afrikka ei ole ollut entisensä sen jälkeen. Seuraava, joka pyytää laulamaan jotakin suomalaista, saa kuulla Ievan polokan.