Säännöt: Seuraavia fraaseja kerätään joko yhtenä päivänä tai yhdeltä samalta henkilöltä. Kun on kerännyt kaikki saa BINGOn ja voittaa joulukinkun.
1. Are you sisters?
2. Are you models?
3. I like you so much
4. Can i get your phone number?
5. I love you
6. I need you in my life
7. I want to marry you
8. When I saw you for the first time, I knew that you are the one
9. You are so beautiful/ most beautiful of all
10. You are my girlfriend (toteamus, ei kysymys alkuunkaan)
11. I want to kiss you / can I kiss you?
12. I want to show you my village
13. Can we go for a walk to the beach?
14. Can I give a Kenyan name (yleensä semmonen joka tarkoittaa kaunista)?
BONUS KIERROS:
Yksi seuraavista on jo tarpeeksi, mutta kaikki kolme saanut on super mestari
1. I need money (millo mistäki syystä), could you help me?
2. I want to have sex with you (yleensä tätä seuraa kysymys: why no?)
3. Could you buy me a ticket to finland?/ Can you help me to get to finland?
Itse allekirjoittanut saanut tähän mennessä ehkä noin… 5 Bingoa ja bonuskierroksellaki kaikki on kuultu muttei välttis samalta tyypiltä. Ei siis tullut supermestaria Tiinasta.
Täällä kyllä seurustelu tai kihloissa olo ei haittaa mitään. Jos naimisissa oot nii se saattaa jo vähä hidastaa mutta tuskimpa sekää mikää este on. Aina ku sanoo jollekki että ”i have a boyfriend” on vastaus vaan OK ja bingon peluu jatkuu kuten ennenki
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Näitä tulette kuulemaan
Matkan varrelta tarttuneita sanontoja yms...
”Ei menny (taaskaa) ihan niinku elokuvissa” tai ”Tämähä meni just niinku elokuvissa”
”Ihminen voi mennä ihan lukkoon/ Ihminen menee ihan lukkoon”
”Ihminen menee ihan palasiksi” (tosi paha tilanne)
”Täydellistä”
”Natsitus” (auriko-natsi, kailkkitapletti-natsi, nukkumis-natsi… jne)
”voi (nimi) miksi teit sen?” Erityisen tehokas jos käyttää nimeä Matti
”work in progress”
”let me organise”
”Hevonen”
”Kissanpoikia pesemässä”
”Olis ihana astua paskaan” (ihastua)
”Very interresting” (aiva kauhee(ta))
”Ei se oo palanu ku ruskettunu” -> Tämis rusketus
”E/Ei/Ä” (joku on iha hullua) (tähä kuuluu ilme)
”Tilanne on tämä”
”Täähä on iha valetta kaikki”
”Silmänlumetta” -> ”Lunta silmässä”
”ei puutu enää ku benga-musiikki”
”Ei menny (taaskaa) ihan niinku elokuvissa” tai ”Tämähä meni just niinku elokuvissa”
”Ihminen voi mennä ihan lukkoon/ Ihminen menee ihan lukkoon”
”Ihminen menee ihan palasiksi” (tosi paha tilanne)
”Täydellistä”
”Natsitus” (auriko-natsi, kailkkitapletti-natsi, nukkumis-natsi… jne)
”voi (nimi) miksi teit sen?” Erityisen tehokas jos käyttää nimeä Matti
”work in progress”
”let me organise”
”Hevonen”
”Kissanpoikia pesemässä”
”Olis ihana astua paskaan” (ihastua)
”Very interresting” (aiva kauhee(ta))
”Ei se oo palanu ku ruskettunu” -> Tämis rusketus
”E/Ei/Ä” (joku on iha hullua) (tähä kuuluu ilme)
”Tilanne on tämä”
”Täähä on iha valetta kaikki”
”Silmänlumetta” -> ”Lunta silmässä”
”ei puutu enää ku benga-musiikki”
Terkkuja Kisumusta, Mombasasta ja Nairobista
”Kisumu is hot, Mombasa is very hot!”
Lomalla ollaan! Viimeiset harjoittelutunnit on nyt puurrettu (tai lusmuiltu) ja on lomailun aika.
Vähän reilu viikko vietettiin Kisumussa. Asuimme keskustassa Sooper Guest Housessa, joka oli kuin paratiisi maan päällä Sirisian jälkeen. Huoneissa oli tuuletin ja lämmintä vettäkin tuli suihkusta. Meidän suihku tietenkin oli vähän maanantaikappale ja veden lisäksi siitä sai myös sähköiskuja (suihkuissa on yleensä erillinen vedenlämmitin, joka toimii sähköllä. Vesi ja sähkö, vanha hyväksi koettu yhdistelmä.). Suihkua korjattiinkin ja sen jälkeen se ei enää edes lämmittänyt vettä.
Kisumu on maan kolmanneksi suurin kaupunki, joten siellä näkyi jo muitakin mzunguja kuin me ja perään ei huudellut kuin bodaboda- ja tuktuk-kuskit. Isommassa kaupungissa oli myös vielä hullumpi liikenne kuin Kakamegassa tai Bungomassa. Ensimmäisinä päivinä sai pelätä, että kuoleeko tietä ylittäessä. Tuktukeja (kolmepyöräisiä mopotakseja), bodabodia (polkupyörätakseja) ja moottoripyörätakseja oli pilvin pimein ja liikkuminen paikasta toiseen oli helppoa kuin heinän teko kun ”julkinen liikenne” oli noin hyvin ”organisoitu”.
Päivät kuluivat Kisumussa turistitorilla tuliaisia ostellen tai Kisumu hotellin altaalla maaten. Oli aika hienoa kun sai ihan itse päättää mitä halus tehdä ja oli jopa vaihtoehtoja. Ja sai päättää jopa senkin, mitä syö! Tarjolla oli tähänastisten kanan, riisin ja hedelmäsalaatin lisäksi myös kiinalaista, intialaista ja pitsaa. Illat hilluttiin enemmän tai vähemmän paikallisissa yökerhoissa. Jostakin syystä tämä valkoinen iho tuntuu vetävän puoleensa DJ-porukkaa. Miehethän täällä on niin ihanan rehellisiä, että ne heti jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen sanoo että rakastaa ja haluaa alkaa vakavaan suhteeseen. (kts bingo)
Täytyy kyllä sanoa että Kisumu vei sydämen. Aivan loistava paikka, tykättiin kaikki kovasti. En tiedä oliko se sitten se että oli joka päivälle tekemistä ja sai tehä mitä halus ja kulkeminen oli niin vaivatonta. Mutta ei jotain hyvää ellei jotain huonoakin: Tämiksen (tiinan) laukku varastettiin paikallisessa yökerhossa kenekään huomaamatta. Ilmeisesti selkänojan takaa (sohvalta) vetäistiin sillä kukaan ei huomannut itse tapahtumaa. Laukussahan tietty oli lompakko kaikkine kortteineen, kamera, puhelin, passi (voi tiina miksi teit sen), käteistä joku 100 e, aikaisemmin päivällä ostettu huivi, kuumemittari, lääkkeet… Heti ku huomattiin vahinko alko mahoton kuhina. Täytyy paikallisista sanoa että yllättävän avuliaita oli; portsarit tutki kaikki ketkä lähti ulos ja tuli sisään ja aina säännöllisin väliajoin kysy onko tämä se puhelin/laukku/kamera.. Sitte hoksattiin koittaa josko puhelin olis vielä päällä, ja oliha se. Onneksi ryöväri oli nii tollo että
a)vastas siihe puhelimeen
b) ilmoitti tilinumeronsa ”lunnaita” varte (täällä ilmeisesti on mahdollista jäljittää tilinomistaja)
Parhaimmillaan oli varmaa neljä tyyppiä näppäilemässä joko mun numeroa tai tilinumeroa ja kokoaja joku puhu sen emännän kans. Ensin ei ollu antamassa mitään takas, mutta sitte ku tajus tämän tilinumero virheensä nii joha alko asiat järjestymään.
Lupas puottaa kaikki arvottomat tavarat eli asiakirjat (kortit, passi ja jopa kuitit!) Siis ei menettäny ku kameran,puhelimen, rahat, kuumemittarin (sen ainoan joka anto kaikille oikean lukeman) ja huivin ja jopa mustekynän. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Uusimmat kuulumiset on että tekijä on poliisin hallussa. OIKEIN!
Viikonloppuna vaihdettiin residenssiä Mombasaan. Puolet porukasta tuli jo aiemmin, mutta neljä meistä tuli tähän hotelliin (Kenya Bay beach hotel). Mennään ihan kunnon junttituristilomapaketilla eli hyvä hotelli, täyshoito, meri ja uima-allas. Ruoka on hyvää ja sitä on tarpeeksi, juomat kuuluu hintaan (only soft drinks, sisältää mm. vodkaa ja viskiä. Soft drinks…), jos jotain juomaa ei ole, esim smirkkua, se tehää omin voimin vodkasta ja krestistä. Drinkkit on aina nii vahvoja että nii voi joutua helpostti jopa kolme kertaa laimentamaan. Kaikki tarjoilllaan tietty jääkylmänä jäiden kera. Mitään muuta kylmää täällä ei ookaan. Kuuma on niin että hiki valuu vaikka ei mitään tekis ja ilmankosteuski on ihan kiitettävä. Yöllä lämpötila laskee vaan muutaman asteen. Onneksi tähän täydelliseen lomapakettiin kuuluu myös ilmastointilaite huoneessa.
Ollaan tietty otettu kaikki mahollinen irti tästä lomasta ja otettu melkeinpä kaikki maholliset vesileikit mukaan päiväohjelma. Nyt on leikitty vesiskoottereilla, snorklattu ja banaaniveneestä tiputtu. Vesiskootterilla ajelu oli aivan tosi siistiä ja hullun pelottavaa (Tiinan mielestä ainaki). Vähä jännitti pysyykö sitä ees pystyssä, mutta pysyttiin!
Snorklaus oli kahen tunnin reissu tuonne intian valtamereen. Kaloja oli varmaan tuhansija ja tulivat ihan tosi lähelle, melkein pysty koskettaan niitä. Lisäksi meidän ”opas” kaappasi mustekalan käteen ja saatin kaikki halutessa koskettaa sitä. Käytiin myös keskellä merta olevalla riutalla( veden pinnan yläpuolella) vähä koskettelemassa meritähtiä ja tietty oppaan oli pakko pelotella meijät hengiltä kertomalla että vain 600 metrin päässä voi jo törmätä valkohaihin. Onneksi ei lähetty sinne suuntaan ollenkaan.
Banaaniveneajelussa oli ideana se että vesiskootteri veti perässään banaanin muotoista ”venettä” jonka kyydissä roikuttiin. Kahdenkymmenen minuutin aikana tiputtiin vain noin viis kertaa. Takaisin kyytiin kiipeäminen oli ehkä yksi haastavimmista tehtävistä ikinä.
Sairastupa on taas toiminnassa kun minä poden flunssaa ja haavainfektioita. Kotiin pääsyyn on enää kuitenkin vain viikon verran aikaa, että jospa se aika menis vaikka päällään seisten (mikä onkin kivempaa kuin tuolla kipeällä jalalla).
ps. Tässähän kävi lopulta niin että aluksi harmittomaksi ”luvattu” infektio osoittautui aikas vakavaksi selluliitiksi joka johti kolmeen päivään sairaalassa iv-lääkityksessä.
Alkakaahan siellä kotopuolessa jo vahvistaa pommisuojia, Tämä tyttö ja Lenita alkaa huomenna nytkähdellä kohti Suomea!
Lomalla ollaan! Viimeiset harjoittelutunnit on nyt puurrettu (tai lusmuiltu) ja on lomailun aika.
Vähän reilu viikko vietettiin Kisumussa. Asuimme keskustassa Sooper Guest Housessa, joka oli kuin paratiisi maan päällä Sirisian jälkeen. Huoneissa oli tuuletin ja lämmintä vettäkin tuli suihkusta. Meidän suihku tietenkin oli vähän maanantaikappale ja veden lisäksi siitä sai myös sähköiskuja (suihkuissa on yleensä erillinen vedenlämmitin, joka toimii sähköllä. Vesi ja sähkö, vanha hyväksi koettu yhdistelmä.). Suihkua korjattiinkin ja sen jälkeen se ei enää edes lämmittänyt vettä.
Kisumu on maan kolmanneksi suurin kaupunki, joten siellä näkyi jo muitakin mzunguja kuin me ja perään ei huudellut kuin bodaboda- ja tuktuk-kuskit. Isommassa kaupungissa oli myös vielä hullumpi liikenne kuin Kakamegassa tai Bungomassa. Ensimmäisinä päivinä sai pelätä, että kuoleeko tietä ylittäessä. Tuktukeja (kolmepyöräisiä mopotakseja), bodabodia (polkupyörätakseja) ja moottoripyörätakseja oli pilvin pimein ja liikkuminen paikasta toiseen oli helppoa kuin heinän teko kun ”julkinen liikenne” oli noin hyvin ”organisoitu”.
Päivät kuluivat Kisumussa turistitorilla tuliaisia ostellen tai Kisumu hotellin altaalla maaten. Oli aika hienoa kun sai ihan itse päättää mitä halus tehdä ja oli jopa vaihtoehtoja. Ja sai päättää jopa senkin, mitä syö! Tarjolla oli tähänastisten kanan, riisin ja hedelmäsalaatin lisäksi myös kiinalaista, intialaista ja pitsaa. Illat hilluttiin enemmän tai vähemmän paikallisissa yökerhoissa. Jostakin syystä tämä valkoinen iho tuntuu vetävän puoleensa DJ-porukkaa. Miehethän täällä on niin ihanan rehellisiä, että ne heti jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen sanoo että rakastaa ja haluaa alkaa vakavaan suhteeseen. (kts bingo)
Täytyy kyllä sanoa että Kisumu vei sydämen. Aivan loistava paikka, tykättiin kaikki kovasti. En tiedä oliko se sitten se että oli joka päivälle tekemistä ja sai tehä mitä halus ja kulkeminen oli niin vaivatonta. Mutta ei jotain hyvää ellei jotain huonoakin: Tämiksen (tiinan) laukku varastettiin paikallisessa yökerhossa kenekään huomaamatta. Ilmeisesti selkänojan takaa (sohvalta) vetäistiin sillä kukaan ei huomannut itse tapahtumaa. Laukussahan tietty oli lompakko kaikkine kortteineen, kamera, puhelin, passi (voi tiina miksi teit sen), käteistä joku 100 e, aikaisemmin päivällä ostettu huivi, kuumemittari, lääkkeet… Heti ku huomattiin vahinko alko mahoton kuhina. Täytyy paikallisista sanoa että yllättävän avuliaita oli; portsarit tutki kaikki ketkä lähti ulos ja tuli sisään ja aina säännöllisin väliajoin kysy onko tämä se puhelin/laukku/kamera.. Sitte hoksattiin koittaa josko puhelin olis vielä päällä, ja oliha se. Onneksi ryöväri oli nii tollo että
a)vastas siihe puhelimeen
b) ilmoitti tilinumeronsa ”lunnaita” varte (täällä ilmeisesti on mahdollista jäljittää tilinomistaja)
Parhaimmillaan oli varmaa neljä tyyppiä näppäilemässä joko mun numeroa tai tilinumeroa ja kokoaja joku puhu sen emännän kans. Ensin ei ollu antamassa mitään takas, mutta sitte ku tajus tämän tilinumero virheensä nii joha alko asiat järjestymään.
Lupas puottaa kaikki arvottomat tavarat eli asiakirjat (kortit, passi ja jopa kuitit!) Siis ei menettäny ku kameran,puhelimen, rahat, kuumemittarin (sen ainoan joka anto kaikille oikean lukeman) ja huivin ja jopa mustekynän. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Uusimmat kuulumiset on että tekijä on poliisin hallussa. OIKEIN!
Viikonloppuna vaihdettiin residenssiä Mombasaan. Puolet porukasta tuli jo aiemmin, mutta neljä meistä tuli tähän hotelliin (Kenya Bay beach hotel). Mennään ihan kunnon junttituristilomapaketilla eli hyvä hotelli, täyshoito, meri ja uima-allas. Ruoka on hyvää ja sitä on tarpeeksi, juomat kuuluu hintaan (only soft drinks, sisältää mm. vodkaa ja viskiä. Soft drinks…), jos jotain juomaa ei ole, esim smirkkua, se tehää omin voimin vodkasta ja krestistä. Drinkkit on aina nii vahvoja että nii voi joutua helpostti jopa kolme kertaa laimentamaan. Kaikki tarjoilllaan tietty jääkylmänä jäiden kera. Mitään muuta kylmää täällä ei ookaan. Kuuma on niin että hiki valuu vaikka ei mitään tekis ja ilmankosteuski on ihan kiitettävä. Yöllä lämpötila laskee vaan muutaman asteen. Onneksi tähän täydelliseen lomapakettiin kuuluu myös ilmastointilaite huoneessa.
Ollaan tietty otettu kaikki mahollinen irti tästä lomasta ja otettu melkeinpä kaikki maholliset vesileikit mukaan päiväohjelma. Nyt on leikitty vesiskoottereilla, snorklattu ja banaaniveneestä tiputtu. Vesiskootterilla ajelu oli aivan tosi siistiä ja hullun pelottavaa (Tiinan mielestä ainaki). Vähä jännitti pysyykö sitä ees pystyssä, mutta pysyttiin!
Snorklaus oli kahen tunnin reissu tuonne intian valtamereen. Kaloja oli varmaan tuhansija ja tulivat ihan tosi lähelle, melkein pysty koskettaan niitä. Lisäksi meidän ”opas” kaappasi mustekalan käteen ja saatin kaikki halutessa koskettaa sitä. Käytiin myös keskellä merta olevalla riutalla( veden pinnan yläpuolella) vähä koskettelemassa meritähtiä ja tietty oppaan oli pakko pelotella meijät hengiltä kertomalla että vain 600 metrin päässä voi jo törmätä valkohaihin. Onneksi ei lähetty sinne suuntaan ollenkaan.
Banaaniveneajelussa oli ideana se että vesiskootteri veti perässään banaanin muotoista ”venettä” jonka kyydissä roikuttiin. Kahdenkymmenen minuutin aikana tiputtiin vain noin viis kertaa. Takaisin kyytiin kiipeäminen oli ehkä yksi haastavimmista tehtävistä ikinä.
Sairastupa on taas toiminnassa kun minä poden flunssaa ja haavainfektioita. Kotiin pääsyyn on enää kuitenkin vain viikon verran aikaa, että jospa se aika menis vaikka päällään seisten (mikä onkin kivempaa kuin tuolla kipeällä jalalla).
ps. Tässähän kävi lopulta niin että aluksi harmittomaksi ”luvattu” infektio osoittautui aikas vakavaksi selluliitiksi joka johti kolmeen päivään sairaalassa iv-lääkityksessä.
Alkakaahan siellä kotopuolessa jo vahvistaa pommisuojia, Tämä tyttö ja Lenita alkaa huomenna nytkähdellä kohti Suomea!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)