Normi päivä Kakamegassa

Aikatauluun on merkitty tunnit alkavaksi kello 8. Paikkaa tai opettajaa ei luonnollisestikaan ole. Siispä herätään puol kasiksi aamupalalle ja raahaudutaan paikalliselle sotelle juuri kasiksi kysymerkki pään päällä. Hyvällä tuurilla löytyy ajoissa joku joka tietää missä kyseinen tunti mahtaa olla.
Kun luokka löytyy, meidän erotellaan eripuolille luokaa nii että ei vahinkossakaan voida puhua keskenämme. Häviäjä on se joka joutuu ärsyttävimmän tyypin viereen. Siinä sitte napoteaan ja harrastetaan samaa small talkkia joka kerta: ”eikö sua palele ku täällä on nii kylmä”, ”miten voit juoda kylmää vettä ku on nii kylmä”, ”miten te tarkenette siellä suomessa” tai mun henkilökohtanen suosikki ”mitä tykkäät Kakamegasta”. Oi joi ja tietty kaikille pitää erikseen yrittää selittää suomalainen sairaanhoitajan koulutusohjelma.
Ku ollaa aikamme napotettu nii selviää että kyseessä ei sinäänsä edes ole mikään luento vaan tässä odotetaan opettajaa jotta voitais pitää koe. Hyödyttää siis iha kympillä. Sitte vielä yleensä käy niin että opettaja ei edes ole tulossa, mutta onneksi täällä on sellainen itseohjautuva opiskelumetodi että voi tehdä tehtäviä sitä opettajaa odotellessa (sama ku oottelis joulupukkia). Ei ymmärretä miksi kukaan suostuiu siihe että tekee tehtäviä siinä odotellessa että jospa se opettaja joskus tulis ku ne vois oikeestaa tehä kotonaki. Vielä ku oikeestaa nämä ei tee ees tehtäviä vaan napottaa samanlailla ku mekin.
Sosionomit kerto, että täällä on myös toisenlainen opeiskelumetodi, jossa opettaja lausuu ja oppilaat kirjottaa sanasta sanaan ylös.
Siis superhyödyttäviä tunteja kaiken kaikkiaan ollu, ku molemmat pitemmällä olevien tunnit ovat ollut sitä että on odotettu tenttia mitä ikinä ei tullutkaan.. Ekalla kerralla nämä pitivät swahilinkielisen kokouksen asiasta ja me vaa katottii toisamme ja kirjoteltii päiväkirjaa ja muka välillä yritettii keskustellakki ja leikkiä kiinnostunutta. Ja nyt sitte tänään taas kirjoteltii päiväkirjaa muttei kyllä jääty sinne napottaan, eikä ees esitetty kiinostuneita. Helpostikki voi käydä että suunnitellut tunnin tilalle tuleeki jälleen kerran luento kenian terveyspalvelu järjestelmästä. Yleensä kun nämä yleishyödyttävät luennot päättyy, meillä on puoli päivää kuljeskeluun ja lötväilyyn kunnes taas kokonnutaan päivällä tänne guest houseen swahilin ja kulttuurin tunneille. Tänäänki pidettiin tuossa puutarhassa swahilin tunti missä itse swahilia opiskeltiin ehkä 10 minuuttia ja loppuaika puhuttii iha kaikesta kurittamisesta vankiloihin.
Niin huvittavaa, että siinä alussa hehkutettii hulluna siitä, mitä kaikkea meille on lykätty ”lukujärjestykseen”, mutta loppujen lopuksi näistä on toteutunut hyvällä tuurilla ehkä murto-osa. Nyt on kyllä alkanut pikkuhiljaa jo tekeminen loppumaan, niin että päivät kulutetaan usein kaupungilla lorvimalla tai syömällä golf-hotellilla (menee helpostikki pariki tuntia siinä hommassa, vaikka söis vaan leivän), nettikahvila on myös aikamoinen suomalaisten hengailumekka missä lähes jokapäivä istutaan tuntitolkulla, mutta raskiihan sitä just ja just maksaa yhden shillingin (1 sentti) minuutilta. Ollaan siellä nii paljo että pidetää varmaa yksistään koko puljua pystyssä.
Vapaa päivät (mitä on nyt kyllä ollu) kuluu niinki rankasti kuin grillaamalla ittiä altaalla tai ostoksilla. Rankkaa on. Varsinki sillon ku vahingossa hikoilee, joutuu kokoaja miettiin tarvittavan nesteytyksen määrää.