Kamadep Guest House

Selvittyämme hengissä (juuri ja juuri) bussimatkasta, pääsimme tutustumaan tulevan kahden viikon kotiimme, Kamadep Guest Houseen. Paikka on aidattu ja vartioitu ja tasoltaan yllättävän hyvä. Täkäläisittäin.

Asumme kahden hengen huoneissa. Huoneissa on (huoneesta riippuen) sängyt malariaverkoin, kaappi, pöydäntapainen (ei tosin kaikilla) ja kylpyhuone, jossa on pönttö ja suihku (jonka alla meillä ja muutamilla muilla myös amme). Suihkuun on kiinnitetty vedenlämmitin ja systeemi on kohtalaisen pelottavan näköinen.

Huoneiden kanssa oli pieniä ongelmia varmaankin kaikilla. Meillä yksi ikkuna ei mennyt kiinni, mutta korjasin tilanteen omatoimisesti jeesusteipillä malariasääskien pelossa. Marjolla ja Jennyllä yksi ikkunaruutu oli rikki (mutta ikkuna oli kuitenkin pokista auki tuuletuksen aikana. Loogista.) ja se korjattiin nakkaamalla päälle pahvi. Marjo korjasi ikkunan omatoimisesti jeesusteipillä ja annetulla pahvilla tiiviiksi malariasääskien pelossa. Joillakin ei toimi vessan pönttö, yhdestä huoneesta puuttuu istuinrengas pöntöstä (tämä tosin on niin pieni valituksen aihe että on siinä ja siinä kehtaako siitä edes valittaa). Yhteen huoneeseen oli jätetty pyyhkeiden sijasta naisten alushousut. Tilannetta ei voinut korjata omatoimisesti jeesusteipillä, vaan piti pyytää pyyhkeet henkilökunnalta.

Tämä omatoiminen korjailu ei siis johdu siitä että henkilökunta ei olisi halukasta palvelemaan, päinvastoin. Jatkuvasti ollaan kyselemässä että onko kaikki ok ja pyydetään kertomaan jos on ongelmia. Tuntuu vaan ettei kehtaa edes pyytää korjaamaan jotakin vessanpöntönrengasta, kun ei tiedä onko se edes mahdollista tässä paikassa. Ravintoloissakin palvellaan ahkerasti, yleensä ympärillä pyörii useampi ihminen joista yksi tekee sitä ja toinen tätä ja loppujen lopuksi kukaan ei tiedä onko asia hoidettu. Omatoimisesti korjailemalla homma tapahtuu siis ehkä vähän nopeammin. Ylipäätään tuntuu että joka paikassa on mahdottoman paljon henkilökuntaa ja vähän väliä kysellään onhan kaikki kunnossa. Ravintoloissa palvelu on nopeaa, paitsi jos halutaan erilliset laskut (niin kuin me tietenkin hankalina haluamme) ja vaihtorahat (odotin eilen puoli tuntia niitä) ja nokan eteen se ruoka, mikä on tilattu. Jotenkin tähän tottuu kuitenkin aika äkkiä, ei se ole enää niin justiinsa jos vähän joutuu odottamaan.

Hiljaista hetkeä täällä guest housessa ei ole. Puhe kuuluu alhaalta, linnut ja etenkin kukko aloittavat kovat bileet heti kun auringon ensimmäisen säde kajastaa joskus viiden maissa aamulla, illalla meitä viihdyttää takapihan koiralauma ja kovinta mekkalaa pitää suomalainen opiskelijalauma. Ehkä tilaamme ravintolassa täällä kukkoa, tiedä vaikka se olisi tuo takapihan kukko joka lahdattaisiin lautaselle. Lisäys: Saatiin tietää että kukot on arvokkaita täällä eikä oo kovin viisasta laukoa vitsejä niiden nirhaamisesta. Kiva tietää tässä vaiheessa ku on jo vihjaillu hotellin managerille että lahdataan kukko.

Elina