Lottoa ravintolassa

Ravintoloista olisi paljonkin sanottavaa, mistähän aloittaisi.

1. Ruoka
Kaikki on uppopaistettua (varsinki perunat. Mikä ei oo uppopaistettua on sitkeää). Paitsi ugali. Ugali on paikallista ruokaa, maissipuuroa, jota syödään käsin. Koska sitä syödään käsin, niin ravintoloissa tarjoilija tuo pöydän ääreen kannulla lämmintä vettä ja pesuvadin että saa pestä kädet ennen ja jälkeen syöminkien ihan pöydässä. Tosin vessassa nyt harvemmin edes tulee vettä…
Ja suolaahan täällä ei esim. ranskalaisiin laiteta ollenkaan vaan sitä saa omalle lautaselle ripsiä. Monesti ruoka on aika mautonta muutenki ja ketsuppi ja chilikastike ovat ystäviämme. Se ainoa mauste mitä täällä käytetään on joku yrtti jota on sitten joka ruuassa ja ristus se tökkii.

2. Eioo vai oliko sittenki vai miten se meni
Monesti listalla olevia ruokia ei ole tilapäisesti tarjolla ainesten puuttumisen takia. Samasta syystä kahtena eri päivänä sama ruoka voi olla ihan erilaista. Monesti myöskään listalla ei ole sellaista mitä oikeasti saa, sitä vaan pitää osata tilata. Tietenkään mitään niitä herkullisia ruokia, mitä ruokalistan kuvissa on, ei ole tarjolla tai jos on, niin ne huijaavat enemmän kuin Hesburgerin mainokset. Myös ruuan nimi saattaa hämätä: suklaakakku olikin yllättäen tiikerikakku. ”There is some chokolate in that.”

3. Jännä nähä mitä tulee
Vaikka tilaisit kaverin kanssa erin aterian, saatat saada nokkas eteen silti samanlaisen aterian kuin kaverilla. Kaikenlaiset erikoistoiveet on aika kinkkisiä vaikka aina niitä henkilökunta haluaa toteuttaa. Niin kuin vaikka että nokan eteen ei tuotaisi kalaa, vaikka annokseen kuuluisi kala, niin et saa mitään muuta kuin sitä kalaa. Tai jos tilaat jonkun annoksen pelkästään pekonin takia niin lautaselta puuttuu se pekoni. ”Ai tää oliki tällasta” on aika monesti pöydässä kuultu lause. Aika monesti myös joku annos jää tulematta kokonaan tai se pitää pyytää erikseen uudelleen.

4. Separate bills
Koska me suomalaiset ollaan niin nuukaa sakkia, niin halutaan maksaa ruuat erikseen. Siis niin että jokainen maksaa omansa. No tämä tietenkin aiheuttaa aina erikseen säätämistä ja värkkäämistä. Guest housella meille on kehitetty oma listasysteemi, jossa ruuat tilataan nimillä ja lasku tulee kans nimellä. Tarjoilijaraukat osaa jo meidän nimet ulkoa.

5. Vaihtorahat
Täällä sitä ei ketä tahansa päästetä kassalle. Kassan takana on kasööri joka antaa vaihtorahat. Tarjoilijat yleensä vaan ottaa rahat, vie ne kassalle ja tuo vaihtorahat. Joskus vaihtorahat tulee yhteisenä, vaikka laskut oliski erilliset.
Koko maksuoperaatioon kuluu yleensä helposti puolisen tuntia. Tietenkin laskut ja vaihtorahat pitää itse laskea ja tarkistaa vielä uusiksi koska tässä(kin) asiassa poloisilta mzunguilta yritetään huijata rahaa.