Meihin mzunguihin ja Suomeen kohdistuu täällä monenlaisia ennakkoluuloja. Ihmiset tuntuvat ajattelevan aina valkoisen nähdessään, että meillä on rahaa niin ettei paskalle taivu ja että mielellään jaellaan sitä ympäriinsä. Aina on joku kärttämässä rannekelloa tai lentolippuja Suomeen tai ihan suoraan rahaa. Tottahan se on, että Suomessa ei niin köyhiä ihmisiä edes ole niin kuin täällä on monet. Silti iän ikuinen kerjääminen rasittaa. On vaikea suhtautua ihmisiin avoimesti, kun ensimmäisenä mietityttää vaan, että mitähän tuo musta haluaa. Ja yleensähän ne jotakin haluaa.
Suomi on tehnyt tällä alueella paljon kehitysyhteistyötä ja esim. tuo Sirisian sairaala on suomalaisten rakennuttama. Suomi tuntuu olevan täällä ihmisille joku kylmä maa jossakin maailman laidalla. Etenkin se kylmyys tuntuu olevan sellainen, minkä kaikki tietää. Meiltä on kysytty muun muassa että mitä tekemistä siellä on kun pitää olla aina sisällä kun on niin kylmä, miten siellä tarkenee ja miten tietää milloin pitää herätä, jos talvella on pimeä. Lisäksi kaikki mahdollinen tuntuu johtuvan siitä kun Suomessa on niin kylmä. Esimerkiksi pneumonia ja Alzheimerin tauti on Suomessa muka yleisiä siksi kun siellä on niin kylmä. Myös HIViä on Suomessa vähän ilmaston takia: täällä lämpimissä maissa hormonit käyttäytyy eri tavalla ja siksi ihmiset harjoittaa paljon aktiviteetteja, joissa HIV leviää.
Ihmetystä herättää myös se, että miten Suomessa voi olla nainen presidenttinä, miten niin monet suomalaiset naiset on töissä, miten minun äiti voi olla onnellinen vaikka hänellä on pelkkiä tyttäriä eikä yhtään poikaa ja miten meillä homoseksuaalit saa elää niin vapaasti (verrattuna tähän). Kummallista on myös se, että suomalaiset ei käy joka sunnuntai kirkossa eikä rukoile yhdessä esimerkiksi työpäivän alussa. Tämä kertonee jotakin siitä, miten suuri ero on suomalaisen ja kenialaisen kulttuurin välillä. Ja että miksi kenialaiset miehet ei jostakin syystä jaksa kiinnostaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti